Ikävä

Jotkut ihmiset tuntevat kovaakin ikävää kun toiset eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaa.. Mä ajattelin että nojoo silloin pikkusena ekalla leirillä yksin kaikki ovat tunteneet koti-ikävää, mutta ajattelin etten kuitenkaan olisi ikävöivää tyyppiä. Voin todeta, että olin täysin väärässä. Ensiksikin, ikävöin ihan vaan Tamperetta. Ja nyt en puhu niistä ihmisistä vaan oikeasti siitä kaupungista. Sitä ei ajattele koko aikaa, mutta kun siellä käy niin se haikeus on jotain suunnatonta kun sieltä täytyy lähteä.

Kun ruvetaan sitten puhumaan ihmisistä.. Tää tunne on vaan jotain niin ahdistavaa, ainakin iltaisin. Tunnen itteni taas siksi pikkutytöksi jolla oli koti-ikävä ja joka soitti äidilleen että "tuu hakee mut pois täältä" parina iltana 4 päivän leirillä. Miksi mä sitten koen ikävää näin voimakkaasti? Ehkä se onkin hyvä merkki, koska toisaalta ikävä on muistutus onnesta, jota joku henkilö sulle tuottaa. Ikävä saatetaan tulkita ihmisen heikkoudeksi.. Mun mielestä se on jotain muuta kuitenkin ja varsinkin jos sem uskaltaa sanoa ääneen...

Tällänen fiilis oli noin viikko sitten kun tulin reenien jälkeen kotiin eikä kukaan ollutkaan oottamassa. Näitä hetkiä tulee ja näitä menee, mutta tästä ainakin tietää, että joku henkilö on hyvinhyvin rakas.

By~Iina